Joskus vakiintunut terminologia ohjaa ajattelua vanhoille urille liiaksi. Lainaamalla termejä ja toimintamalleja muilta aloilta löytää helpommin uusia eteenpäin vieviä ajatuksia. Esimerkiksi ”ekosysteemi” on yritystoiminnan puolella tällainen lainatermin – joka tosin vakiintui hyvin nopeasti. Termi ”monokulttuuri” liitetään perinteisesti vain maa- ja metsätalouteen eikä sitä yleensä käytetä teollisen tuotannon yhteydessä. Tarkoitushakuisen etsinnän jälkeen löysin monokulttuurille ScienceDaily:n määritelmän ”järjestelmä, jossa on hyvin vähän vaihtelua”, mikä sopii hyvin myös liiketoimintaan. Teollisessa tuotannossa monokulttuuri on tuon määritelmän mukaan yksi tehokkuuden takeista.
Mitä vähemmän vaihtelua prosessissa on, sitä nopeammaksi se voidaan suunnitella, sitä pienempi työpanos vaaditaan ja sitä tarkemmin raaka-aine saadaan hyödynnettyä. Tuotteiden standardisointi, työvaiheiden vakiointi ja prosessien yhdenmukaistaminen ovat silloin omanlaisiaan monokulttuurin ilmentymiä, joilla pyritään tuotannon tehokkuuden parantamiseen. Toisaalta monokulttuuri on haavoittuvainen muutoksille. Haavoittuvaan tilaan joudutaan liiketoiminnassakin ennen pitkää, mikäli panostetaan ainoastaan tehokkuuteen. Teollisen tuotannon tehokkuus on yksi tuloksellisen liiketoiminnan edellytyksistä, mutta mitä tarkemmin tuotanto on säädetty yhdelle tuotteelle, sitä vaikeampi on sopeutua muutoksiin. Pitkän aikavälin kasvu ja kannattavuus edellyttää myös uudistumista ja kehittämistä. Helposti ajatellaan, että tehokkuus ja kehittäminen ovat törmäyskurssilla keskenään, vaikka näin ei tarvitse olla.
Joudumme tekemään töitä oikean tasapainon löytämiseksi yksittäisten toimintojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden sekä kokonaisuuden pitkäjänteisen turvaamisen välillä. Parhaimmillaan monokulttuurilla saavutettu tehokkuus vapauttaa resursseja pitkän aikavälin kestävyydestä huolehtimiseen. Suuren mittakaavaan esimerkkinä toimii pohjoismainen metsäteollisuus. Teollisuus on vastannut lainsäädännön ja kuluttajien vaatimuksiin luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta ja 30 vuotta sitten aloitettu työ on tuottanut tulosta. Pienemmässä mittakaavassa sama toistuu, kun standardisoinnissa huomioidaan jatkuva kehittäminen – niin prosessien, tuotteiden kuin johtamisen saralla.
-Jaakko
Mitä vähemmän vaihtelua prosessissa on, sitä nopeammaksi se voidaan suunnitella, sitä pienempi työpanos vaaditaan ja sitä tarkemmin raaka-aine saadaan hyödynnettyä. Tuotteiden standardisointi, työvaiheiden vakiointi ja prosessien yhdenmukaistaminen ovat silloin omanlaisiaan monokulttuurin ilmentymiä, joilla pyritään tuotannon tehokkuuden parantamiseen. Toisaalta monokulttuuri on haavoittuvainen muutoksille. Haavoittuvaan tilaan joudutaan liiketoiminnassakin ennen pitkää, mikäli panostetaan ainoastaan tehokkuuteen. Teollisen tuotannon tehokkuus on yksi tuloksellisen liiketoiminnan edellytyksistä, mutta mitä tarkemmin tuotanto on säädetty yhdelle tuotteelle, sitä vaikeampi on sopeutua muutoksiin. Pitkän aikavälin kasvu ja kannattavuus edellyttää myös uudistumista ja kehittämistä. Helposti ajatellaan, että tehokkuus ja kehittäminen ovat törmäyskurssilla keskenään, vaikka näin ei tarvitse olla.
Joudumme tekemään töitä oikean tasapainon löytämiseksi yksittäisten toimintojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden sekä kokonaisuuden pitkäjänteisen turvaamisen välillä. Parhaimmillaan monokulttuurilla saavutettu tehokkuus vapauttaa resursseja pitkän aikavälin kestävyydestä huolehtimiseen. Suuren mittakaavaan esimerkkinä toimii pohjoismainen metsäteollisuus. Teollisuus on vastannut lainsäädännön ja kuluttajien vaatimuksiin luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta ja 30 vuotta sitten aloitettu työ on tuottanut tulosta. Pienemmässä mittakaavassa sama toistuu, kun standardisoinnissa huomioidaan jatkuva kehittäminen – niin prosessien, tuotteiden kuin johtamisen saralla.
-Jaakko